Vielä yksi tälläinen. Gabriellen tarinaa, joka olisi jatkoa tälle, en kaiva enää esiin, koska se jää kesken. Mutta nyt Lizahia peliin. :)

Lizah heräsi aurinkoiseen aamuun. Hän nousi ylös vaivalloisesti ja haukotellen. Sitten hän kipitti alakertaan. "Huomenta, Lizah", hänen isänsä tervehti valmistaessaan lihaleipiä aamupalaksi. "Huomenta, isä. Onpa kaunis aamu", Lizah haukotteli ja otti lasin appelsiinimehua. "Nukkuuko äiti vielä?" hän kysyi. "Siellähän se kuorsaa", isä naurahti ja jatkoi: "Lizah, sinähän olet jo aikuinen.. Eli 20. Ajattelin, että sinun olisi aika muuttaa pois kotoa. Olemme jo katsoneet sinulle asuntoakin." "Eli te häädätte minut pois? Minulla ei ole rahaakaan!" Lizah huomautti hieman yllättyneenä. "Se järjestyy kyllä", isä ilmoitti, kun Lizahin äiti, Anne-Marie, saapui huoneeseen. "Huomenta kaikille" hän hymyili ja lysähti tuoliin. "Äiti, olette kuulemma miettineet minun muuttoani?" Lizah kysäisi äidiltään. "Kyllä kultaseni. Ei kai se olisi järkytys sinulle? Se talo on aivan lähellä kotiamme", Anne-Marie kertoi. "Niin, olenhan minä jo "iso".. Kyllä minä voin muuttaa omaan kotiin. On jo aika", Lizah päätti. "Hienoa! Olemmekin jo ostaneet talon sinulle! Voi, olen niin onnellinen, kun pikku tyttöni kasvaa isoksi", Lizahin isä sanoi ja halasi Lizahia pöydän yli. "Isä! Lopeta tuollainen "oi pieni tyttöni" juttu!" Lizah nauroi isälleen. "Hienoa! Eikö olekin?" isä kysyi äidiltä. "On se hienoa.. David... Minua oksettaa!" Anne-Marie ilmoitti, juuri ennen kuin oksensi lattialle. "Äiti! Oletko kipeä?" Lizah kysyi ja kokeili äitinsä otsaa. "Kuumetta sinulla ei ole", hän ilmoitti. "Luulen... Että olen raskaana!" Anne-Marie hymyili ennen kuin juoksi vessaan.

"Olet raskaana!?!" Lizah kiljui. "Vau! Upeaa! Saan pikkusisaruksen!!" hän toisteli. David sen sijaan oli hämillään. "Olemme jo näin vanhoja.." hän mietiskeli. "Mitä vielä, teillä on elämä edessä", Lizah lohdutti.

Pian oli Lizahin muuttopäivä. Häntä jännitti. Edellisenä päivänä hän oli puhunut pitkään bestiksensä Angelican kanssa. Tyttö auttaisi Lizahia tavaroinen asettelussa ja muutenkin. Lizahin uusi koti oli aivan hänen entisen kotinsa lähellä, joten hän käveli sinne laukkuineen ja muineen. "Miten kaunis talo", hän huokasi onnellisena. "Ja nyt äiti saa vauvankin. Olen maailman onnellisin ihminen!!!" hän huusi niin että raikui.

Talo oli pian sisustettu. Lizah päätti pitää kunnon tupaantuliaisbileet ja suunnitteli kutsuvansa koko naapuruston taloonsa pitämään hauskaa. Hän järjesteli bileitä Angelican kanssa yötä päivää. "Tänään on ne bileet", Lizah huokaisi Angelicalle. "Vihdoin", tyttö hymyili takaisin. Pian ensimmäiset vieraat koputtelivat oveen. Tytöt päästivät heidät sisään. Talo oli tupaten täynnä ja bileet käynnissä. Kaikilla oli mukavaa. Kun ilta eteni, rupesi Lizahista tuntumaan yksinäiseltä, sillä kukaan ei ollut jutellut hänelle kuin ovella. Hän meni portaille istumaan, sillä kukaan ei tuntunut välittävän hänen seurastaan. "Mitäs giltsi?" kuului yllättäen Lizahin takaa. "Ai hei Robbie", Lizah vastasi punastuen. "Eipä kummempia kuulu mullekkaan", Robbie jutusteli.

Lizah ja Robbie olivat jutelleet jo kauan. Bileet olivat yhä käynnissä ja kaikki muut pitivät hauskaa sisällä. "Mun täytyy varmaan häipyä", Robin sanoi Lizahille ja lähti pois päin. "Odota!" Lizah ryntäsi pojan perään ja suuteli tätä. "Mmm-täh?" Robbie hämmentyi suudelmasta. "Anteeks.." Lizah häpesi tekoaan ja astui taaemmas. "Ei se mitään", Robbie vastasi ja kaappasi Lizahin syliinsä ja suuteli tyttöä. "No nyt minun pitää lähteä oikeasti.." Robbie sanoi ja lähti. Lizah meni sisään ja tyhjensi talon riekkuvista, tanssivista ja suutelevista simeistä. Sitten hän hypähti sängylleen ja mietti Robbieta nukahtamiseensa asti.

***

Lizah heräsi koputukseen. Hän kömpi ylös sängystä ja laahusti ovelle. Hän avasi oven ja säikähti. "Hei. En kai herättänyt?" Robbie kysyi.
"Et tietenkään! Mähän herään aina kello 2 yöllä", Lizah sihahti ja päästi Robbien sisään. Sitten hän tajusi olleensa vain pikku-pikku yöpuku päällään ja punastellen vaihtoi vaatteitaan (suljetun oven takana, tietenkin..) "Miten sä nyt keskellä yötä tänne tulit?" Lizah uteli ja kehoitti Robbieta istumaan. "En voinu lakata ajattelemasta sua", Robbie sanoi ihan kuin vettä vaan. "Oot niin hyvä suutelemaan!!" hän lisäsi. Robbie tuli Lizahin viereen. Sitten hän halasi tyttöä. LIzah päätti suudella komeaa urosta oikein kunnolla. Sitten tulisesti suudellen he siirtyivät kohti makuuhuonetta. Robbie huomasi maalaustelineen. "Saanko maalata sut?" hän kysyi Lizahilta. Hieman pettyneenä Lizah suostui malliksi.

Aamun jo sarastaessa Robbie lähti. Lizah päätti nukkua vielä hetken. Hän ei kuitenkaan voinut kauaa nukkua, sillä puhelin soi. Lizah juoksi puhelimeen. "Haloo?" hän vastasi. "Äitisi synnytti juuri, Lizah. Se on pieni tyttö!" Lizahin isä karjui puhelimeen. "Vau.. Mä tulen sinne!" Lizah riemuitsi. Lizah juoksi kohti ex-kotiaan. Pian hän oli kotonaan ihastelemassa pientä vaavelia. "Sen nimeksi tulee Elizabeth", onnellinen äiti hymyili.

Lizahin ja Robbien suhde kehittyi kehittymistään ja aika kului. Elizabethkin oli jo suloinen taapero. Eräänä päivänä Lizah oli kutsunut Robbien kylään illaksi. Päivällä hän valmisteli ateriaa ja siisti puutarhaa. Kun hän oli kastelemassa kukkia, Elda Härmävaara, Bella, Rasmus ja Nathalie Honey-Snow kulkivat talon ohi. "Kas, viherpeukalosi taitaa vihdoin vihertää", Elda huusi. "Melkoiset multasormet sinulla onkin!" Nathalie jatkoi ilkkumista. Lizah lopetti kukkien kastelemisen. "Vai niin. Teillä on kaksihaaraiset kielet, senkin käärmeet", Lizah huusi takaisin. "Hyi! Aikuinen nainen, miten sinä viitsit haukkua teini-ikäisiä tyttöjä! Mokomakin narri!" huusi Bella hänelle. Koko konkkaronkka kävelivät LIzahin pihalle. "Olkaa hyvät ja poistukaa", Lizah pyysi tekohymyillen. "Hyvä on. Mutta varo, jos vielä kerran huudat tuollaisia törkeyksiä NIIN.." Uhkasi Rasmus. Lizah jätti uhkauksen omaan arvoonsa ja unohti välikohtauksen.

Ilta saapui ja Robbie sitä myötä. Pari vietti oikein romanttisen illan poreammeessa suudellen ja ruokaa syöden. Ihanan illan pilasi puhelimen pirinä. Lizah juoksi puhelimeen. "Tässä sinulle kosto", sanoi naisen ääni puhelimesta. Lizah ihmetteli puhelua. Pian hän näki taivaanrannassa ex-kotinsa luona outoa valonkajoa. "Kuin tulta", Robbiekin huomasi. Lizah lähti kohti lapsuudenkotiaan Robbie perässään. Kun he saapuivat paikalle, oli näky hirveä. "Kotini.. Se on ilmiliekeissä!" Lizah parahti. Hän soitti palokunnan. Noin tunnin kuluttua palo oli melkein sammutettu ja Elizabeth pelastettu. Lizahin vanhemmat olivat kuolleet. "Luulen, että sinun on otettava Elizabeth hoitoosi. Hänellä ei ole muuta paikkaa", viranomaiset kertoivat Lizahille. Lizah mietti. Hän oli aikonut kosia Robbieta, joka tulipalon aikaan oli kadonnut. Haluaisiko Robbie hoitaa lasta, joka ei ole hänen omansa? Lizah mietti. Hän nosti Elizabethin syliinsä. "Minä hoidan häntä. Sen lupaan."

***

Oli tulipalon jälkeinen aamu. Elizabeth nukkui rauhallista unta, mutta Lizah ei voinut rauhoittua nukkumaan. Hän itki itkemistään, mutta oli silti onnellinen sisarensa selviytymisestä. Lopulta hänkin nukahti levottomaan uneen.

Pian Lizah heräsi. Hän ryntäsi jääkaapille, sillä Elizabeth itki täyttä häkää. Lizah kaappasi tuttipullollisen maitoa ja ojensi pullon Elizabethille. Tyttö näytti onnelliselta juodessaan maitoa. Lizah mietti Robbieta katsellessaan suloista taaperoa. Hän päätti soittaa pojalle. Lizah kutsui Robbien päivälliselle ja alkoi heti puhelun jälkeen valmistella ateriaa. Robbie tuli hämillinen ilme kasvoillaan Lizahin pihaan. Hän koputti oveen ja Lizah päästi hänet sisään. He istuivat pöytään. "Mihin katosit tulipalon aikaan?" Lizah aloitti heti kuulustelun. "Katosin vain", Robbie hymähti. "Tuliko sinulle kuumat oltavat tulen luona?" Lizah jatkoi. "Ei.." Robbie alkoi närkästyä. "Jaa. Kertoisit nyt minne menit. Kerro!!" Lizah kärtti vastausta. "Minun piti.. hoitaa asioita", Robbie sanoi ja punastui. "Vai niin. Mikä asia?" Lizah kysyi epäilevästi. "Tämä", Robbie sanoi ja kaivoi lahjan taskustaan. "Robbie.. Kiitos!", Lizah kiitteli kun kaivoi upean kaulakorun paketista. "Kiitos oikein paljon!" Hän kiljahti ilosta ja nousi pöydästä laittamaan korua kaulaansa. Robbie nousi pöydästä myös. Hän suuteli Lizahin suloisia huulia. Sitten hän huomasi Elizabethin, joka tuijotti tarkkaavaisesti nuorta paria. "Lizah..? Mitä sisaresi tekee kodissasi?" hän kysyi yllättyneesti. "Etkö tiedä..? Vanhempani kuolivat tulipalossa ja päätin ottaa Elizabethin hoitooni", Lizah kertoi. "Anteeksi. En tiennyt", Robbie sanoi ja halasi Lizahia. "Haluatko että autan sinua tytön kasvatuksessa?" hän lisäsi.

Kuukaudet kuluivat. Elizabeth kasvoi jo koulua käyväksi lapseksi ja Robbie ja Lizah muuttivat yhteen. Eräänä päivänä Elizabeth oli koulussa ja Lizahilla sekä Robbiella oli vapaapäivä. Silloin Robbie kysäisi huolettoman oloisesti (mutta selvästi jännittyneenä) Lizahilta: "Kuules, emme ole vielä naimisissa, mutta.. Kun meillä nyt on kokemusta lastenhoidosta, niin haluaisitkos meille oman pikku iltatähden?" Lizah suostui ja romanttiset suutelot johtivat heidät (vihdoinkin) petikammarin puolelle. Lemmentuokion jälkeen kello oli niin paljon, että oli Elizabethin aika tulla kotiin. "Perhe" vietti mukavan yhteisen aterian ennen sitä kuin jokainen teki mitä halusi.

Pian Lizah sai huomata olevansa onnellisesti raskaana. Aamupahoinvoinnit alkoivat ja maha pyöristyi. Synnytyksen aika läheni ja eräänä iltana Robbie päätti kosia Lizahia. Hän alkoi suunnitella mielessään jotakin spesiaalia kosimistapahtumaa. Vihdoin hän sen keksi...

***

Robbie oli vetäytynyt makuuhuoneeseen siksi aikaa kun Lizah oli vaahtokylvyssä. Oli vapaapäivä kaikilla ja Elizabeth katseli televisiota. Robbie mietti täydellistä kosintaa. Hänen alustava suunnitelmansa oli lähettää Elizabeth pois, valmistaa upea ateria ja lillua lemmenlilluttimessa. Sitten olisi runolausunnan ja pienen imartelun aika ja lopuksi klassinen polvistuminen ja sormuksen antaminen. Yhtäkkiä makuuhuoneeseen paukkasi Elizabeth. "Rob, mitä sä täällä kyhjötät? Leikitäänkö taputusleikkiä?" hän pyysi. "Kuules, typykkäiseni, mitäs sanoisit jos menisit Hannalle (elikkäs Elizabethin bestikselle) yöksi huomenna", Robbie kysäisi ohimennen. "Miksi?" Elizabeth uteli. "Haluamme hiukan kahdenkeskeistä aikaa, siskosi ja minä", Robbie vastasi. "Jaa. Jos se Hannalle käy, niin voin mä mennä", Elizabeth sanoi ja kirmasi puhelimeen. Sillä välin Lizah saapui kylvystä ja meni keittiöön valmistamaan ateriaa "perheelleen". Elizabeth juoksi Robbien luo ja sanoi, että pääsisi Hannalle yöksi. "Hyvä", Robbie sanoi tyytyväisenä. Sitten hän meni pyöreävatsaisen Lizahin luo.

Seuraava päivä tuli pian. Oli ilta ja Elizabeth lähti Hannalle. Robbie pakotti Lizahin puutarhatöihin. Kun hän oli saanut Lizahin pihalle, hän alkoi säheltää romanttista ateriaa. "Sisään sieltä!" hän karjaisi, kun ruoka oli valmista. Lizah köntysteli sisään. "Robbie! Mitäs tämä nyt on.." Lizah päivitteli ja istuutui pöytään. "Romanttinen ateria kahdelle. Elizabeth on Hannalla", Robbie kuiskasi. He söivät aterian ja siirtyivät sitten lemmenlilluttimeen. "Olet aivan mahtava!" Lizah sanoi ja suuteli oikeen pitkään Robbieta. "Niin minäkin rakastan sinua", Robbie naurahti ja suuteli puolestaan Lizahia. He nousivat lilluttimesta ja Robbie alkoi lausua runoa Lizahille. "Joo, hienoa, hienoa, mutta musta tuntuu, että vauva taitaa tulla nyt!" Lizah huudahti kesken runon. Ja niinhän se tulikin. Mahasta putkahti pieni poikavauva. Robbie oli iloinen, mutta pettynyt, kun kosinta oli mennyt mönkään.

Vauva kastettiin Niclakseksi. "Huh.. Minusta tuntuu että tarvitsemme uuden talon", Lizah sanoi Robbielle. "Niin, nyt kun Elizabethkin tulee teini-ikään", Robbie jatkoi. Hän nosti pienen Niclaksen syliinsä ja katseli Lizahia, joka ilmiselvästi muisteli edesmenneitä vanhempiaan.

***

"Shhhh.. Niclas, on aika nukkua", Lizah hyssytteli poikaansa. "Onneksi Elizabeth on sikeäuninen!" hän lisäsi. "Niin. Voih! Kumpa tuo pikkuinen lakkaisi itkemästä! Minulla on sinulle tärkeää asiaa", Robbie sanoi ja näytti huolestuneelta. "Niin.. Sillä on sinun silmäsi!"
Lizah sanoi Robbielle. "Totta. Hei, nyt se rauhoittui", Robbie kuiskasi huojentuneena. Lizah laski Niclaksen varovasti nukkumaan. Sitten hän kääntyi Robbien puoleen ja suuteli tätä hellästi. "Mikä se sinun asiasi oli?" hän kysyi lempeästi. Robbie polvistui ja ojensi sormusta, joka oli rasiassa. "Tuletko vaimokseni?" hän kysyi juhlallisesti. Lizah otti sormuksen ja työnsi sen vasempaan nimettömäänsä. Robbie nousi ja suuteli Lizahia. Lizah vastasi suudelmaan ja sanoi sitten: "Olisipa vanhempani todistamassa onneani!"

Vähän ajan kuluttua pidettiin häät. Kaaso oli (kukas muu kuin) Angelica. Hän oli todella kaunis punaisessa juhla-asussaan. Yllättäen morsiustyttönä oli Elizabeth, nyt jo teini-ikäinen kaunotar. Pikku Niclas seurasi häitä Robbien äidin Marthan sylistä. Hääjuhla pidettiin Lizahin pihalla. Ohi kulkivat myös naapurit. "Hei! Katsokaa, Lizah ei olekkaan vanhapiika!" Bella Honey-Snow huusi kovaa. Nathalie saapui aivan aidan viereen. Hän oli jo aikuinen. "Onko häidenne teema mustat mukaan?" hän pilkkasi Angelicaa ja tämän poikaystävää. "Musta pilaa häänne", Eldakin yhtyi mukaan. Mutta kukaan ei välittänyt heistä vaan kaikki siirtyivät sisätiloihin.

Häistä pari viikkoa eteenpäin Lizahin perhe oli ostanut uuden talon. Pihalla oli pieni uima-allas, jossa Elizabeth rakasti uida. Robbie hankki töitä poliisiuralla ja Lizah pysyi kotiäitinä. Eräänä päivänä Elizabeth oli uimassa. Hän hyppäsi komean pääedeltähypyn. Mutta kävipä niin, että hänen päänsä poksahti pohjaan ja tyttö kuoli. "Elizabeth!" Lizah huusi itkuisena.

"Elizabeth..." Lizah nyyhkytti Elizabethin haudan edessä. Aikaa oli jo kulunut aika kauan, mutta Lizah ei tuntunut pääsevän asian yli. "Jaahas, Niclas", Robbie sanoi taaperoksi kasvaneelle Niclakselle katsellessaan vaimoaan ikkunasta. "Taisi vaihtua roolit. Hän on liian järkyttynyt huolehtiakseen sinusta", mies jatkoi surullisena.

Lizah valmisti yöpalaa Robbielle, joka oli tutkimassa tähtiä. Niclas nukkui jo. Lizah käveli leipälautasen kanssa kohti takapihaa. "Robbie, yöpalasi tulee", hän huhuili miehelleen. Hän ehti juuri nähdä avaruusalukseen katoavan miehensä jalat, ennen kuin näky katosi. "Miksi juuri MINÄ!!" Lizah huusi tuskissaan. "Ensin vanhempani, sitten siskoni ja nyt mieheni!" hän raivosi. "Minulla on sentään lapseni. Hänestä minä pidän kiinni."

***

Lizah oli aivan murheen murtama. Hänen perheensä kutistui hetkessä neljästä kahteen. Lizah katseli pientä Niclasta. Poika leikki mieluusti leluilla. "Sinä tulet ihan isääsi.." Lizah naurahti. Hän meni laittamaan ruokaa. Aterian jälkeen hän kylvetti Niclaksen ja laittoi tämän nukkumaan. Sitten Lizah soitti Angelicalle. "Angelica Ghana puhelimessa", Angelica vastasi. "Hei, Angel, minä täällä", Lizah aloitti, mutta Angelica keskeytti hänet. "Ei, Lizah, mulla ei ole aikaa nyt!" hän sanoi ja kehoitti Lizahia soittamaan myöhemmin. "Hän kuulosti hätääntyneeltä", Lizah ihmetteli ääneen.

Kolme päivää oli kulunut Robbien katoamisesta. Lizah oli laittanut Niclaksen nukkumaan ja istui kaukoputken vieressä olevalle sohvalle. Aivan yllättäen Robbie laskeutui terassille ilmeisen huonovointisena. Lizah säikähti. "Lizah, kultaseni", Robbie sanoi ja juoksi Lizahin luo. Lizah oli aivan hämillään, sillä ei olisi arvannut Robbien enää palaavan. Mutta ei hän siitä välittänyt vaan suuteli Robbieta onnellisena perheensä kasvamisesta.

Vähän ajan kuluttua tuli Robbielle Lizahille tuttuja aamupahoinvoinikohtauksia. "Voi jösses.." Robbie sanoi ennen kuin ryntäsi taas vessaan. "Sinä olet mies! Ja olet ilmiselvästi raskaana..." Lizah hihitti, eikä arvannutkaan, kuinka oikeassa oli.

Niclas kasvoi jo suloiseksi taaperoksi. Hän vietti aikaansa mielellään muiden kanssa. "Niclas on kyllä seurallisin sim jonka tunnen", Lizah sanoi Robbielle ja huomasi tämän mahan pyöristyneen. "Mitä ne alienit oikein tekivät sinulle?" ihmetteli Lizah. "Pistivät paksuksi, huomaan ma!" Robbie vitsaili. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa ufossa olemisesta.

Aika kului ja eräänä päivänä Robbie synnytti tyttären nimeltä Gabrielle. "Voi.. Ensimmäinen synnyttämäsi lapsi on vihreä", Lizah vitsaili. "Hehheh. Saat luvan huolehtia siitä minun kanssani", Robbie ilmoitti ja katseli metsänvihreää tytärtään. "Sillä on minun nenäni", hän tokaisi ja oli onnellinen.